| Oli kaunis lauantaiaamu, kun jälleen läksimme joelle.
Odotukset eivät olleet kovinkaan suuret, koska viime päivinä oli sen
verran huonosti kalaa noussut. Haavena molemmilla oli , että jospa edes
titti saataisiin siiman päähän.
Suuntasimme veneemme kohti ylävirtaa ja kalaloitsut luettiin ajaessa
peukalot pystyssä. Jo toista siimaa ulos laskettaessa räjähti! Kala
lähti ylävirtaan vieden liki kaiken siiman mennessään, joten ei
auttanut muu kuin lähteä moottorilla perään. Mutta muutaman kiven
kierrettyä kalan suunta oli jälleen kohti alavirtaa. Kala palasi
samaan monttuun , mistä alunperin perhoon iskikin. Niinpä väsytys
pääsi alkamaan ja jo viiden minuutin jälkeen Juha päätti lopettaa
leikin koukaten kojamon veneeseen. Kalan nuijiminen ikuiseen uneen
suoritettiin ensin paljain nyrkein, ennenkuin saatiin esille kättä
pitempää. |
