Juhannusaaton päivä oli lämmin ja sopivan pilvinen, joten päätin ajaa mökiltäni läheiselle koskelle perhostelemaan. Vehkeita kasaa laittaessani ihmettelin, kun ketään ei vielä ollut ilmaantunut kosken niskalle juhannuksen viettoon. No kellohan oli vasta puoli kaksi, joten vielä ehtisi.. Siiman päähän sidoin pienen ruskean streamerin kokoa 8. Se oli Limmin sarjani kolmas väri.  Kutsumme koskea myös Limminkoskeksi vanhan paikalla olevan vedenmittaus- ja rekisteröintipisteen vuoksi. Koski on vahvasti säännöstelty. Nyt vettä oli normaalia vähemmän juuri kuivan alkukesän vuoksi.

Niskakohta tuntui olevan hiljainen ja siirryinkin melko pian alemmas ja kahlailin kohti ensimmäistä suurempaa asentokiveä. Niskalta päin kuului ääntä ja huomasin, että olin saanut seuraa. Toinen perhokalastaja kalasteli kosken niskaa ja viittoili tervehdykseksi.

Asentokiven kohta oli myös hiljainen, ajattelin, että vettä saisi olla enemmän tähän paikkaan. Siirryin matalemman virran kohdan ohi seuraavan montun yläpuolelle ja pysyin matalana etten vain säikäyttäisi mahdollisia asukkaita. Pidensin heittoja pikkuhiljaa ja muutaman heiton jälkeen perhoa virranreunaa ylös vetäessäni tunsin raskaan otin siimassa ja kiristin heti. Valtava loikka lennätti ison taimenen ilmaan ja sitten alkoi montussa kova mesuaminen. Otin kiireesti muutaman askeleen rantaan päin ja kelasin tyhjät käsistäni. Samassa kala jo aloitti nousun ylävirtaan ja siima leikkasi kosken pintaa kiihtyvää vauhtia.  Nousin minäkin rantaa pitkin ja sain pysäytettyä kalan ennen yläpuolen kalastajaa, joka keskittyi myös seuraamaan tilannetta. Kala suuntasi taas kovaa kyytiä alaspäin ja samaan monttuun mistä oli lähtenytkin. Matalassa virrassa kala alkoi sitten muutaman kaarroksen jälkeen vihdoin väsyä ja sain uitettua sen haaviin. Nyt on juhannustaimen hihkaisin. Yläpuolen kalastajakin tuli rantaan seuraamaan punnitusta. 2,75 kg ja 64 cm. Hieno kesän avaus.