Selvästi merkittävimmän osan harjuksen ravinnosta muodostavat vesiperhoset.
Selvästi merkittävimmän osan harjuksen ravinnosta muodostavat vesiperhoset.
Lajeja esiintyy Suomessa yli 200, 18 eri heimosta, mutta kalastuksellisesti merkittäviä on noin 40 lajia.
Vesiperhosen kehityskierto on yleensä yksivuotinen ja seuraavanlainen; muna, toukka, kotelo eli pupa ja aikuinen. Aikuiseksi kuoriutumishuiput sattuvat meillä alkukesään (mm Hydropsychidae-heimo) tai loppukesään (mm Limnephilidae-heimo). Juuri toukat ja kotelot muodostavatkin harjuksen pääasialllisen ravinnon.
Suurin osa vesiperhosten toukista rakentaa itselleen suojakopan joko kivistä, oksanpalasista, kasviosista tms. Virtaavissa vesissä juuri kivestä rakennetut kopat toimivat myös painona pyrkien estämään toukan joutumisen ajeeseen, eli virran vietäväksi. Osa toukista elää ilman suojakoppaa (mm Rhyacophilidae-, Hydropsychidae- ja Philopotamidae-heimot) vaan kutovat ravinnon hankkimista varten itselleen pyyntiverkon tai -suppilon.
Vesiperhosen toukkia eli larvoja
Vesiperhosen kotelo eli pupa 
Kun toukka koteloituu muodonmuutosta varten, se sulkee suojakopan avonaisen pään tai rakentaa kokonaan kotelon esim. kivistä.
Muodonmuutoksen loppuvaiheessa vesiperhosen pupa/kotelo murtautuu suojakopasta ja ui vahvoilla takajaloillaan nopeasti veden pintaan, missä
aikuinen rimpuilee ulos kotelonahastaan ja pyrähtää jonkin ajan päästä lentoon.Kuoriutumisvaihe saattaa myös epäonnistua, jolloin aikuinen jää esim. jostakin ruumiinosastaan kiinni toukkanahkaan ja lopulta kuolee. Tälläiset yksilöt, joita Suomessa kutsutaan "likosiiviksi" (eng. Stillborn), joutuvatkin usein juuri kalojen ravinnoksi.
Aikuisten yksilöiden elämä kestää noin viikosta enintään kuukauteen. Tällöin lajit parveilevat lajeille ominaisissa paikoissa, yleensä veden päällä sik-sak -lentoa tehden, pariutuvat ja munivat veteen. Osa lajeista sukeltaa veden pinnan alle munimaan (mm Rhyacophilidae- ja Phryganeidae-heimojen lajeja). Aikuisen vesiperhosen tuntee parhaiten kattolaskuisista siivistä, eli ne muodostavat lepoasennossa selvän kolmion perhosta takaa- tai edestäpäin katsottaessa.
