Pohjois-Suomessa esiintyy koskikorentolajeja enemmän kuin muualla Suomessa, noin 30 lajia.

Koskikorentoja pidetäänkin harjuksen tapaan puhtaiden vesien mittareina, sillä ne tarvitsevat elääkseen hyvin hapekasta vettä. Koskikorentojen kehityskiertoon kuuluvat seuraavat vaiheet; muna, toukka ja aikuinen. Toukakehitys kestää yleensä yhden vuoden ja kasvaessaan toukka luo nahkansa useaan kertaan.

Koskikorennot jaetaan kahteen alalahkoon; kasvinsyöjä- (Filipalpia) ja petokoskikorentoihin (Setipalpia).

Koskikorennon alalahkot

Toukkien kuoriutuminen ajoittuu yleensä yöaikaan, jolloin ne ryömivät pois vedestä. Kuoriutunut aikuinen on ensin hyvin kellertävän tai vihertävän värinen ja sen siivet ovat ruttuiset. Ruumis tummentuu jonkin ajan kuluttua ja siivet kirkastuvat ja asettuvat lepoasentoon ruumiin päälle. Koskikorentoaikuisen tunteekin juuri takaruumiin päällä lepoasennossa makaavista siivistä.

Koskikorentojen lento on vesiperhosiin verrattuna hapuilevampaa ja suoraviivaisempaa. Muniessaan naaras laskeutuu lennosta useaan kertaan veden pinnalle.