Harjuksemme (Thymallus thymallus) kuuluu luukalojen luokkaan ja lohikalojen heimoon.
Muista lohikaloistamme poiketen harjus on kuitenkin kevätkutuinen. Sukukypsyyden harjus
saavuttaa 3-5 vuoden iässä, koiraat yleensä vuotta nuorempina. Pituutta on tällöin kertynyt
n. 20-35 cm. Tähän perustuu myöskin Koillismaallakin yleensä käytettävä alamitta 30 cm.
Kalastajamäärät vaikuttavat kuitenkin harjuskantoihin niin paljon, että pelkkä luonnonkutu ei
riitä turvaamaan kalakantojen säilymistä, vaan joudutaan suorittamaan myös kalanviljelyä ja
istutusta. Muutamaan Koillismaan säännöstelyjärveen voimalaitokset istuttavat myös velvoiteistutuksina
mm. harjusta.
Harjuksen kutu Koillismaalla tapahtuu touko-kesäkuussa veden lämpötilan noustessa yli +4 asteiseksi.
Kutupaikkoina ovat n. 0,4 - 1 syvyiset ja sorapohjaiset virrat, joissa on myös suurempia suojakiviä.
Järvien kutualueina ovat vastaavasti erilaiset sorapohjaiset karikot. Mädin hautumisaika on
3-4 viikkoa.
Harjusta pidetään puhtaan veden mittarina, koska se viihtyy parhaiten kirkkaissa,
viileissä ja runsashappisissa vesissä. Etenkin jokien patoamisilla ja perkauksilla sekä soiden ojituksista
lähteneillä happamilla valumisvesillä on tuhottu tai heikennetty Koillismaankin harjuskantoja.
Suomessa harjusta esiintyy mm. Vuoksen vesistössä siirtoistutuksina sekä yhtenäisemmin
Oulujärvestä pohjoiseen päin Pohjoisimpaan Lappiin asti. Harjusta esiintyy myös murtovedessä Perämeressä
ja Selkämeren pohjoisosassa. Yleisin pyyntikoko on 30 - 50 cm, hyvin harvoin yli 50 cm. Paino 0,4 - 2 kg.
"Kertomuksia" vieläkin isommista saaduista on myös Koillismaalla kuultu. 1800-luvun lopulla on Pielisjärvestä
pyydetty 4,6 kg painanut harjus, jota pidetään suurimpana meillä pyydetyistä. Konnevedeltä tosin mainitaan
jossakin kirjoituksessa 1956 saadun harjuksen painaneen peräti 6,7 kg. Mikäli tuo tieto pitäisi paikkansa,
voitaisiin puhua maailmanennätyskalasta.
Harjuksesta 
Harjuksen levinneisyys Suomessa