Päivänkorennot - Ephemeroptera
(Eng. Mayflies, Olives)











Aivan pohjoisimmassa osassa maatamme päivänkorennot muodostavat kaksisiipisten jälkeen runsaimman edustuksen hyönteisravintokohteista. Suomessa lajeja on tavattu 49, kahdeksasta eri heimosta. Esimerkiksi Oulangan kansallispuiston alueelta tavataan lähes kaikki maassamme esiintyvät lajit.

Päivänkorentojen kehitysvaiheet ovat: muna, toukka/nymfi, esiaikuinen ja aikuinen. Toukkakehitys kestää 1-3 vuotta ja toukat jaotellaan uiviin-, ryömiviin-, alustaa vasten painautuviin (esiintyvät kovissakin virroissa, mm Heptageniidae-heimo) ja kaivautuviin nymfeihin (mm Ephemeridae-heimo).

Päivänkorennon toukan tai nymfin erottaa esim. koskikorennon toukasta peräsukasten määrästä; päivänkorennolla on aina 3 ja koskikorennolla 2 sukasta. Aikuisilla päivänkorennoilla voi kuitenkin olla joko 2 tai 3 peräsukasta lajista riippuen.

Täysin kehittynyt toukka ui pintaan tai ryömii rantaan luomaan nahkansa ja muuttuu esiaikuiseksi, subimagoksi. Esiaikuinen, joka on väritykseltään vaalea, joko kellertävä, vihertävä, tai harmahtava, lentää rantaan, jossa se jonkin ajan kuluttua luo nahkansa vielä kerran muuttuen aikuiseksi.












Päivänkorennon toukkien elomuodot



Aikuisvaihe kestääkin yleensä vain lyhyen ajan, yhden päivän, josta korento on saanutkin nimensä. Parveilulento on yleensä jonkin kiintopisteen, esim. puuntaimen yläpuolella ylös-alas survomista. Tästä johtuen päivänkorentoja kutsutaankin myös surviaisiksi. Alkukesän hienoimpia lentonäytöksiä järjestääkin suurin surviaisemme isosurviainen (Ephemera Vulgata) parveillessaan. Vaakasurviaisten (Heptageniidae-heimo) parveilulento tapahtuu muista poiketen vaakasuuntaisesti edestakaisin.

Muninta tapahtuu veden pinnalle, jonka jälkeen naaras jää kuolleena makaamaan veden pinnalle (eng. Spent spinner). Sukeltajasurviaiset (Baetis-heimo) nimensä mukaisesti sukeltavat veden alle munimaan.









TAKAISIN